Silittelen, hyräilen, sitten muistan kysyä: ”Mietitäänkö mitä kaikkea mukavaa tänään on tapahtunut. Mistä on hyvä mieli? ”
Kuulen syvän huokauksen…pieni miettii. Ja sitten muistaa. Meitä molempia hymyilyttää kun hän kertoo ensin yhden, sitten toisen ja vielä kolmannenkin pienen arkisen ja niin mukavan asian. Yhdessä kuvittelemme vielä hetken mitä mukavaa huominen päivä voi tuoda tullessaan.
Huomaan miten pienen kehokin rauhoittuu ja rentoutuu kun mieli on hyvän äärellä. Hengitys tasaantuu ja uni palaa yllättävän nopeasti karkureissuiltaan.
Seuraavana iltana kuulen kysymyksen: ”Mietitäänkö taas niitä mukavia juttuja? ”
Kikystä kykyä
Ihmisaivot virittäytyvät automaattisesti uhkiin, huoliin ja negatiivisiin asioihin. Kivikautiset liskoaivomme huutavat taistele- tai pakenekäskyä tiedostamattammekin jatkuvasti. Mitä enemmän mieli keskittyy siihen mikä ei toimi, sitä varmemmin niin myös on. Negatiivisuus syö voimavaramme, kaventaa visiota ja rakentaa esteitä mahdollisuuspoluille.
Ensi vuoden alusta alkaen meillä on kikysopimuksen mukaan jokaisena työpäivänä kokonaista kuusi minuuttia lisää työaikaa. Voisiko tuon kuusiminuuttisen käyttää arvostavaan aivojumppaan? (Fyysinen taukojumppahan on sen osalta jo ehditty kieltää.)
Haaste hyvän äärelle
Haastan työyhteisöt käyttämään nämä minuutit työpäivän tai -viikon päätteeksi suuntaamalla huomion niihin asioihin jotka tänään tai tällä viikolla sujuivat hyvin.
Hyvän huomaaminen ei poista ongelmia. Se saattaa asiat realistisiin mittasuhteisiin, lisää työhyvinvointia ja psykologista pääomaa; itseluottamusta, toivoa, realistista optimismia, joustavuutta, sitkeyttä ja palautumiskykyä.
Jos työyhteisö ei lähde yhteistuumin mukaan, ryhdy sinä oman (työ)elämäsi myönteistäjäksi! Kuusi minuuttia päivässä voi olla käänteentekevä voima.
